Moni vaatteiden vastuullisuudesta kiinnostunut asiakkaamme on pohtinut ja kysynyt meiltä, onko Fairtrade- ja Fair Wear -sertifikaatti pohjimmiltaan sama asia? Molemmat tähtäävät samaan tavoitteeseen, eli varmistamaan, että käyttämiämme vaatteita tuottavia ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti heidän työssään. Merkkien lähestymistavoissa ihmisten reiluun kohteluun, toimitusketjun eri osissa on kuitenkin eroja.
Fairtrade-sertifikaatti
Reilun kaupan säätiön (Fairtrade) painopiste on varmistaa, että pienet tuottajat saavat tuotteistaan hyväksyttävän hinnan, kun esimerkiksi raaka-aine ne myydään suurille yrityksille. Fairtrade-merkki on monille tuttu myös muualta kuin puuvillatuotannosta ja vaatteista (esimerkiksi kahvi, banaanit, kaakao).
Fairtrade-kaupanteon tarkoituksena on lievittää köyhyyttä, joka vaikuttaa erityisesti ‘toimitusketjun pohjalla oleviin’ toimijoihin ja ihmisiin kehittyvissä maissa.
Fair Wear -sertifikaatti
Fair Wear Foundation -säätiö puolestaan pyrkii luomaan parempia ja oikeudenmukaisempia työoloja nimenomaan vaateteollisuuden valmistustyöntekijöille. Säätiön auditoijat kiinnittävät erityistä huomiota tuotemerkkivastuuseen toimitusketjun keski- ja loppupäässä.Fair Wear -sertifioinnilla pyritään varmistamaan, että vaatebrändi ottaa vastuun ympäristöstä, jossa heidän tuotteitaan tuotetaan.
Fair Wear -sertifiointi ja sertifioinnin ylläpito edellyttää jatkuvaa seurantaa sekä tarkastuksia ja muun muassa seuraavia työntekoon ja ihmisiin vaikuttavia ‘normeja’:
- Työpaikka on vapaasti valittu (ketään ei pakoteta töihin)
- Syrjintää ei ole, eikä sitä sallita
- Lapsityövoiman hyväksikäyttöä ei ole
- Työntekijöillä on vapaus järjestäytyä ja oikeus työehtosopimusneuvotteluihin
- Työntekijöille maksetaan elämiseen riittävää palkkaa (ei lainkaan itsestäänselvä asia kehittyvissä maissa)
- Ei kohtuuttomia työaikoja
- Turvalliset ja terveelliset työolosuhteet
- Työsuhde on laillisesti sitova
Kumpi merkeistä on sinulle parempi painettujen vaatteiden ostajana?
Täydellisessä maailmassa olisi mahdollista ostaa aina luomupuuvillaisia vaatteita toimitusketjusta, joka on alusta loppuun täysin eettinen. Valitettavasti tämä on harvoin mahdollista, sillä ensinnäkin pääosa viljeltävästä puuvillasta ei ole luomupuuvillaa ja puuvillan toimitusketjuilla on pitkiä ja monimutkaisia rakenteita.
Alla on esimerkki tavallisesta puuvillan toimitusketjusta.
- Maatalous – Ihmiset, jotka kasvattavat, poimivat ja myyvät puuvillaa.
- Ensimmäisen vaiheen prosessointi – raakapuuvillan muuttaminen puuvillanukaksi. Ihmiset, jotka puhdistavat, siivoavat, paalaavat ja kuljettavat puuvillaa.
- Toisen vaiheen käsittely – nukka langaksi ja lanka kankaaksi. Ihmiset, jotka lajittelevat, karstaavat/kampaavat, kehräävät/kutovat, värjäävät ja pakkaavat.
- Viimeinen vaihe – vaatteen valmistus, eli puuvillakankaan teko vaatteiksi. Tehdastyöntekijät, jotka leikkaavat, ompelevat, taittavat, pakkaavat ja hallitsevat näitä prosesseja.
Reilun kaupan säätiön tai Fair Wear Foundationin tavoitteena ei ole kattaa koko tuotantoketjua. Reilun kaupan säätiö tukee maanviljelijöitä tuotannon alkupäässä. Fair Wear Foundation tekee yhteistyötä valmiista kankaasta ommeltuja tuotteita valmistavien tehtaiden kanssa. Joten mikä on sinulle tärkeintä? Pidätkö vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta tärkeämpänä toimitusketjun alussa vai pidemmällä tehdasvaiheessa?
Natua pitää oikeudenmukaisuutta tärkeänä koko tuotantoketjun läpi. Siksi olemme hyväksyneet valikoimaamme vaatteita, joilla on sekä Fair Wear -sertifikaatti että viljelyvaiheen eettisyyden ja ympäristöystävällisyyden varmistava GOTS-sertifikaatti.
Meidän mielestämme Fairtrade-sertifikaatti ei yksin riitä, koska emme voi olla täysin varmoja siitä, meneekö ‘reilun kaupan raha’ tilan omistajille vai saavatko myös heidän työntekijänsä siitä kaiken sen mikä heille kuuluu.
Reilun kaupan säätiö ei valvo tilojen johtamista ja henkilöstön palkkaamista. He pyrkivät vain varmistaakseen reilun hinnan tuotetulle hyödykkeelle, yleensä tuotantoketjun alapäässä.
Fair Wear Foundation myöntää, että vaatteiden tuotanto ei välttämättä voi koskaan olla 100 % reilua, mutta vaatii Fair Wear -jäsenbrändejä säännöllisesti tarkastamaan vaatteiden valmistukseen käytettyjä tehtaita ja ryhtyvän toimiin tehdasympäristössä havaittujen ongelmien korjaamiseksi ja ratkaisemiseksi. He myös valvovat jäsenistöjensä tehtaita säännöllisesti.
Vaatetehtaiden huonot työolot ovat olleet suuri huolenaihe viime vuosina. Huolta kasvatti erityisesti Bangladeshissa vuonna 2013 tapahtunut Rana Plazan katastrofi, jossa kahdeksan kerroksinen rakennus romahti ja 1129 työntekijää kuoli sekä moni muu loukkaantui.
Vaikka Fair Wear -sertifikaatti ei takaa, että yritys on “täydellinen”, niin ne, jotka käyttävät Fair Wear Foundationin ohjeita päivittäin tuotannossaan, voivat saada mahdollisimman paljon vaikutusta muutokseen ja parannukseen. Merkin käyttäjät vaikuttavat positiivisesti hyviin ja eettisiin käytäntöihin käyttämissään tehtaissa.
Lopulta sinä vaatteen ostajana päätät, haluatko sellaisia painettuja vaatteita, joiden valmistaja välittää koko tuotantoketjusta vai sellaisia, joilla ei ole sertifikaatteja ja joiden valmistajaa ei asia kiinnosta.
Kukaan ei voi väittää, että 100 % eettistä toimitusketjua voisi olla mahdollista taata millekään vaatteelle. Ostajien ja kuluttajien on tehtävä omat johtopäätöksensä siitä, mikä järjestelmä tarjoaa heille eniten varmuutta.
Aiheeseen liittyy myös se, miksi Natua ei ainakaan toistaiseksi myy kotimaassa ommeltuja vaatteita.